Siirry pääsisältöön

Kirja kirjassa

Olen myynyt vanhoja kirjojani kirjan tai pari kerrallaan, mutta myös ostanut uusia tai päätynyt vaihtokauppoihin. Sillä tavalla täyteen kirjahyllyyn ei ikävä kyllä tule lisää tilaa. Aloitin hyvissä ajoin ennen joulua declutter-projektin, josta kirjoitan Täti Vihreän blogissa. Tänään kasasin reppuuni kirjoja, jotka eivät sanottavammin kiinnosta minua tai joista minulla on kaksoiskappaleet. Ajoin lautalla Dahme-joen yli Wendeschlossiin, jossa on lähin kirjojen kierrätyspiste. Tarkoitukseni oli jättää kaikki kuusi kirjaa suuren Kirjan sisään, mutta hyllyt olivat niin täynnä, että minun oli otettava kolme kirjaa pois, ennen kuin omani mahtuivat sinne. Mielestäni reissu oli kuitenkin onnistunut: 6:3 on varsin hyvä vaihtosuhde, jopa declutter-hengessä.

Foto: Riikka Uhlig 2015
Kirjojen Maatuska, Berliini-Wendenschloss


Valitsin Kirjan sisälmyksistä Hemingwayn Der alte Mann und das Meer (Vanhus ja meri), vaikka en erityisemmin pidä haista enkä suurista kaloista. Kirja on kuitenkin houkuttelevan ohut - uskoisin jaksavani lukea sen saksaksi. Sitä paitsi Hemingwayn klassikot kuuluvat jokaisen kirjallisuusharrastajan hyllyyn. Otin mukaani myös Jules Vernen Maailmanympäri 80 päivässä saksankielisen laitoksen. Ajattelin, että mieheni voisi lukea sen pojallemme iltasaduksi. Kolmas kirja, johon tartuin, on nimeltään Lexikon der Völker und Kulturen vuodelta 1972. Siinä esitellään sanoin ja kuvin, millaisia ihmisiä maapallolla asuu. Minulla on taipumus keräillä sanakirjoja. Osin se johtuu kääntäjän työstäni, mutta osin ihan vain siitä, että lueskelen niitä mielelläni. Aiemmilta kirjankierrätysretkiltä mukaani on tarttunut vanha saksalainen lääketieteen sanasto, Jokamiehen sivistyssanasto sekä Konsertissa kävijän opas. Kaikkia on tullut selailtua.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ekaa kertaa lukemassa

Eilen olin ensimmäistä kertaa lukemassa ääneen oman kirjani runoja. Jännäähän se oli. Kourallinen runonystäviä kokoontui Berliinin Suomikeskukselle kuuntelemaan runoja ja musiikkia sekä kahvittelemaan ja laulamaan yhdessä. Seuraavassa pieni kuvakimara tilaisuudesta.



Kiitokset yhteistyöstä, Berliinin Suomi Keskus, kiitokset Satu ja Anni, kotiväki sekä kaikki innokkaat kuulijat!

Joutsenlaulua

Osaan harvoja runoja ulkoa, mutta jos jokin runo on minulle erityisen tärkeä, se alkaa useiden lukukertojen tuloksena soida päässä. Yksi sellainen on Otto Mannisen Joutsenlaulua, kokoelmasta Säkeitä I vuodelta 1905.

Ui merta ne unten päin utuista rantaa. Niit' aallot ne kantaa kuin kuultoa lunten.
Pois, pois yli aavain on polttava kaipuu. Mut vain se, ken vaipuu, se sävelet saa vain.
Mi helinä ikään yl' ulapan hiipi? - Vain uupunut siipi, vain mennyt ei mikään. 
Otto Manninen 1905


Mannisen kieli on kaunista, soinnikasta: hän hallitsee niin alku- kuin loppusoinnunkin. Runo toistaa - hyvin kauniilla tavalla - vanhan uskomuksen, jonka mukaan joutsen laulaa vain tehdessään kuolemaa. Sitten kun minun on aika lähteä tästä elämästä, toivoisin lähteväni joutsenen lailla, pehmeästi, laulaen, vedessä kelluen.

Mietin ja katselen Berliiniin talvehtimaan jääneitä joutsenia. Kuinka ne pärjäävät, jos joki jäätyy umpeen? Kaipaavatko ne jonnekin, ja jos niin minne? Sitäkin mietin, että minne mi…

Miten opiskella ruotsia opiskelematta ruotsia

Kuulutko sinäkin niihin, joille koulun ruotsin tuntien muisteleminen aiheuttaa ahdistusta? Minä saan näppylöitä prepositioista, enkä meinaa millään muistaa, ovatko sanat en vai ett. Kaiken lisäksi olen nähnyt painajaisia ruotsinopettajastani - vaikka minulla oli ruotsista kymppi.

Innostuin pari vuotta sitten pohjoismaisesta elokuvasta, luultavasti ja ihan rehellisesti siksi, että Ruotsissa ja Tanskassa on niin söpöjä näyttelijöitä. Mutta kun saksalaiset dubbaavat kaiken filmimateriaalin jonka saavat käsiinsä, niin en päässyt lainkaan kuulemaan, millaisilla äänillä puhuvat esimerkiksi Mikael Persbrandt, Ulrich Thomsen tai Iben Hjeile. Joo, Persbrandt puhuu Philip Moogin äänellä, ja täytyy myöntää, että hyvinhän Moog dubbaa. Mutta kun minä tahdon kuulla ehtaa aitoa skandinaavia. Niin oli pakko ruveta kertaamaan ruotsia. Hävettää myöntää, että vaikka minulla on papereissa virkamiesruotsin tutkinto, jouduin aloittamaan olla-verbin taivutuksesta.

Ilmoittauduin viime keväänä Neuköllnin kansa…