Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on lokakuu, 2015.

Kirjallisuudesta, päivää!

Tänään vietetään Aleksis Kiven ja suomalaisen kirjallisuuden päivää. Kiven merkitystä suomalaisessa - suomenkielisessä - kirjallisuudessa en voi kiistää, ja voisin tänään siteerata vaikkapa runoa Sydämeni laulu, joka on kieltämättä varsin puhutteleva. Voisin esimerkiksi tarkastella, millaisen tunnelman sen kielessä esiintyvät takavokaalit luovat lukijassa tai kuulijassa. Aiheesta lienee kuitenkin kirjoitettu jo riittävästi, joten pitäydyn yhden mielirunoilijoistani, Uuno Kailaan, tuotannossa. Jos joku suomalaisista runoilijoista on minulle eräänlainen kirjallinen sielun veli, niin nimenomaan Kailas, niin synkiltä kuin hänen runonsa usein kuulostavatkin. Seuraavassa tekstissä on kuitenkin taas valoa.

Syysaamu

Katselen aamuun kalpeaan.
Vanha tarhuri siellä
kulkee puiston tiellä
viikate olallaan.

Muistan erästä vainajaa.
Muistan erään runon.
Hyvä on olla, kun on
lähellä kuolemaa.

Ketä on aurinko polttanut,
sade ja tuuli nuollut,
mielellään on kuollut.
- Etkö rukoillut

sinäkin, sieluni, uu…