Viikon mietelause

"Valtaa tarvitset vain, jos aiot tehdä jotakin pahaa. Kaikesta muusta selviät rakkaudella." - Charlie Chaplin -

perjantai 13. maaliskuuta 2015

Teatterimetsässä

Olen nähnyt usein unta, jossa olen teatterissa, mutta joko unohdan vuorosanani tai missaan sisääntuloni. Unientulkintakirjoista löytyy moninaisia selityksiä. Näyttämö voi olla toivomani ideaalimaailma, jossa haluaisin elää. Voin myös olla turhan tärkeä ja kaivata muiden ihailua (kukapa ei kaipaisi). Tai sitten teeskentelen olevani jotakin muuta kuin olen (ilman muuta teeskentelenkin, kukapa ei). Sitä minulle ei kerrota, mitä sanojen tai sisääntulokohdan unohtaminen voisi merkitä, mutta jotenkin minusta tuntuu siltä kuin olisin julkisesti eksyksissä.

Pyörittyäni nuorena jonkin aikaa harrastajateatteriporukoissa tulin siihen tulokseen, että missään muualla ihminen ei ole niin alaston ja niin rikkinäinen ja haavoittuvainen kuin teatterissa. Kuulostaa ehkä paradoksilta, mutta väitän, että juuri teatteria tehdessään ihmiset joutuvat riisumaan naamionsa. Muuten ns. tunteiden tulkitseminen näyttämöllä ei olisi mahdollista.

Voisiko uneni tarkoittaa, että haluan takaisin teatteriin? Haluaisinko näytellä, niin kuin unessani, vai ehkä vain kokea teatterin kulissien takaisen tunnelman? Ehkä kaipaan tiettyjä ihmisiä ympärilleni. Tai sitten olen riisumaisillani naamioni, ja - kuten teatterissa on tapana - rakentamassa löytämieni asioiden pohjalta uutta illuusiota. Sen rakentamiseksi, toisin sanoen taiteellisen objektin aikaansaamiseksi, on kuitenkin ensin riisuttava naamio. On viillettävä vatsa auki, pantava sisäelimet riviin pöydälle ja tarkasteltava niitä. Mitä löytyy? Se mitä löytyy, puetaan sanoiksi tai kuviksi tai musiikiksi (illuusioksi) ja pannaan näytteille.

Ehkäpä alitajuntani yrittää saada minua rääpimään enemmään ja panemaan näytteille. Ettei jotakin tärkeää menisi ohi, niin kuin sisääntulo. Onko minulta ehkä jäänyt iskusana kuulematta? Liittykö se jotenkin runoon tai ehkä lyhytproosaan, jota olen hiljattain ruvennut kirjoittamaan? Ihan kuin jokin olisi kilahtanut. Vuorosanoja miettiessäni taidan altistaa muutaman tekstini kanssaihmisten katseille.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti