Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on maaliskuu, 2015.

Sanat isälle

Kasvatin sinulle muratin
          en siemenistä, ei
          en minä ole viljelijä,
Sinä olit.

Sinun sormistasi kasvoivat
tomaatit ja perunat,
          kalat, lapsuus.
Ilta vesillä.

Minä kylvän vain mustia merkkejä paperiin.

Kastelen kyynelillä, odotan
          että niistä kasvaa
          sanoja.

Teatterimetsässä

Olen nähnyt usein unta, jossa olen teatterissa, mutta joko unohdan vuorosanani tai missaan sisääntuloni. Unientulkintakirjoista löytyy moninaisia selityksiä. Näyttämö voi olla toivomani ideaalimaailma, jossa haluaisin elää. Voin myös olla turhan tärkeä ja kaivata muiden ihailua (kukapa ei kaipaisi). Tai sitten teeskentelen olevani jotakin muuta kuin olen (ilman muuta teeskentelenkin, kukapa ei). Sitä minulle ei kerrota, mitä sanojen tai sisääntulokohdan unohtaminen voisi merkitä, mutta jotenkin minusta tuntuu siltä kuin olisin julkisesti eksyksissä.

Pyörittyäni nuorena jonkin aikaa harrastajateatteriporukoissa tulin siihen tulokseen, että missään muualla ihminen ei ole niin alaston ja niin rikkinäinen ja haavoittuvainen kuin teatterissa. Kuulostaa ehkä paradoksilta, mutta väitän, että juuri teatteria tehdessään ihmiset joutuvat riisumaan naamionsa. Muuten ns. tunteiden tulkitseminen näyttämöllä ei olisi mahdollista.

Voisiko uneni tarkoittaa, että haluan takaisin teatteriin? Haluaisink…