Viikon mietelause

"Valtaa tarvitset vain, jos aiot tehdä jotakin pahaa. Kaikesta muusta selviät rakkaudella." - Charlie Chaplin -

perjantai 14. marraskuuta 2014

Runoja ruoan ystäville

Tänä aamuna (marraskuussa 2014), kun palasin kaupasta, pakettimies pysäytti minut ja antoi pienen paketin. Sokeria viinissä -antologia saapui Berliiniin. On mukavaa nähdä oma teksti painettuna, mutta aivan yhtä mukavaa on ottaa käteen tyylikkäästi suunniteltu kirja ja lukea kollegoiden upeita runoja.


Palasin Sokeria viinissä -antologiaan keväällä 2016. Päätin tutkailla tekstejä paremmalla ajalla, niin kuin aika nyt voisi joskus olla parempi kuin toinen. Aika on, mitä se on, katoavaa. Mutta runot säilyvät. Ja ne löytyvät uudelleen.

Kaikissa kokoelman runoissa on mukana makuelämys, tai ainakin lähettyvillä on jotakin syötäväksi tai juotavaksi kelpaavaa. Näistä saattaa muodostua hauskoja kaksoismerkityksiä, kuten Liisa Laineen runossa Eikä lakkaa. Lyhyt ja yksinkertainen, kauniisti värisevä runo, jossa luontokokemus on läsnä. Toinen suosikkini on Milla Koivun Paranee vanhetessaan, joka sijoittuu ihminen on viini -allegorian kehyksiin. Runon minä pyytää sinää määrittelemään minut kuin viini ja kommentoi sitten muita ominaisuuksiaan. Hauskin ilmaisu on minusta Luonteeni on hyökkäävä ja hapokas. Olemmekohan me kaikki viiniä, hapokkaita, ja toisaalta tumman pehmeitä? Minä ainakin olisin mieluummin punaviini kuin valkoviini, tukkakin on iän myötä tummennut, ja pehmeyttä on tullut lisää, toivoakseni muutenkin kuin ulkoisesti.

Minua pohjoismaisten kielten harrastajana ilahduttaa erityisesti, että kokoelmaan on päässyt mukaan pari ruotsinkielistäkin runoa. Raimo Sillanpää, kokenut ruotsinsuomalainen kirjoittaja, osallistuu antologiaan runollaan Natten härjar, jossa minua kiehtoo ilmaisu jag sitter ensam i nattens famn. Minusta tuntuu, että parhaat runot ja piirustukset syntyvät usein illan hiljaisina tunteina, kun saapuva yö ottaa (luovan) ihmisen lempeään syleilyynsä. Sillanpään runon sävy muuttuu äkisti, ensimmäinen makuelämys sirpaloituu. Lätty lasinsiruissa rikkoo tunnelman, yö pitää ihmistä pilkkanaan. Pidän myös Majsi Åhmanin pienestä runosta Hur ska jag nånsin lära mig. Runoilijan suostumuksella olen laatimassa siitä suomenkielistä versiota.

Sokeria viinissä ja muutkin Lahden Runomaratonin julkaisemat antologiat on saatavilla myös e-kirjoina. Niin ihanaa kuin onkin ottaa uusi kirja käteen, käännellä sitä, haistella sitä, myös hyllytila on osoittautunut rajalliseksi, ellei sitten omista hienoa kartanoa isoine kirjastoineen. Minusta ei ole mikään synti lukea osaa kirjoista lukulaitteelta, tarvitsee pyyhkiä pölyt vain yksistä kansista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti