Viikon mietelause

"Ei tule elo etsimättä, kala jalan kastamatta." - Suomalainen sananlasku -

maanantai 13. lokakuuta 2014

Messueväät

Minulle jäi Frankfurtin kirjamessuilta käteen jotakin aivan muuta kuin uutuuskirjoja - niitä ei nimittäin myyty. Järjestäjä oli ohjeistanut näytteilleasettajia myymään kirjoja vasta sunnuntaina, minun paluukyytini Berliiniin taas lähti jo lauantaina iltapäivällä. Sen sijaan sain tilaisuuden tutustua pariin nuoreen, saksalaiseen runoilijalupauksen. Toivon kuulevani heistä vielä.

Eräs pettymyksen aihe oli, että ennakkotiedoista poiketen Johan Bargum ei lukenutkaan uudesta kirjastaan, hän vain kertoi siitä. Olisin halunnut kuulla, miltä hänen tekstinsä kuulostaa ruotsiksi, ja saksaksi myös. Kirja (Septembernovelle) kuitenkin herätti kiinnostukseni. En tiedä onko sitä suomennettu, mutta voin yhtä hyvin lukea sen saksaksi. Kunhan ensin löydän ihmisen, joka suostuu myymään sen minulle.

Asuttuani Saksassa 12 vuotta koin messujen kohokohdaksi sen, että Suomi-kanttiinissa oli tarjolla eräänlaista poronkäristystä ja pullollinen viileää Lapinkultaa. Nautin juomani suoraan pullonsuusta, ihan saksalaisten kanssaihmisten kiusaksi. Kunniallinen nainenhan ei täällä tee niin. Ai kun se maistui hyvältä, niin kuin myös ruoka (vaikkei kokki selvästi ollutkaan Lapin matkaajia).

Iltapäivällä tungos alkoi olla sitä luokkaa, että katsoin parhaaksi lähteä. Liukuportaiden päässä seisova järjestysmies karjui: "Älkää pysähtykö, kävelkää eteenpäin!" Ajattelin sanaa massahysteria. Puolisen tuntia harhailtuani löysin vaatteeni ja uloskäynnin. Hallin edessä partioi poliiseja luotiliivit yllään. Ehkäpä heitä oli varoitettu teräväsanaisista kirjailijoista.

Messujen paras anti oli epäilemättä messuhallien ulkopuolella: puolen tusinaa antikvariaattikauppiasta oli pystyttänyt kojunsa sisäänkäynnin eteen. Sen lisäksi, että heidän pöydissään oli tarjolla sekä klassikoita että melko uusia best seller -romaaneja, he myös myivät niitä. Ostin lopulta viisi kirjaa: Poikani sai tuliaisiksi lasten dekkarin ja mieheni Hans Falladan Ein Mann will nach oben, jonka olin kuullut aiemmin radiosta. Siinä on hyviä kuvauksia vanhasta Berliinistä. Lääkkeeksi kaikkiin sairauksiin valitsin Erich Kästnerin Runollisen kotiapteekin - hänhän on tunnetusti humoristisen lyriikan mestari. Syvällisempään lukemiseen löysin kokoelman Paul Celanin runoja. Ja sitten näin sen: Siddhartan! Hermann Hessen teksti teki minuun syvän vaikutuksen jo kuunnelmana, se on yksinkertaisesti teksti, johon koen tarvetta palata. Niinpä sitten lueskelin sitä jo bussissa, kunnes Thüringenin mäet saivat minut luopumaan lukemisesta.

Ehkä ei olekaan tarpeellista sännätä uutuuskirjojen perään, kun voi löytää vanhoja aarteita. Suosittelen kaikille kirjamessut väliin jättäneille käyntiä lähimmässä antikvariaatissa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti