Viikon mietelause

"Timantti on hiilen pala, joka on kestänyt paineen."

tiistai 14. lokakuuta 2014

Kahviruno

Soijamaitokahviromanssi

sateenvarjot pettävät luottamuksen ja kaipuu
etsin kimaltavista vesimolekyyleistä puuttuvaa valoa
ovea etsin vanhaa ja valkoista joka narahtaa
suljen silmät,
ilmassa luikertelee mokkakäärme se on
vasta paahdettu kirpeä tumma viettelevä
märät hiukset päätä myöten, nurkkapöytä
metallitakassa rätisee tuli, onnea tänään,
kahvaton valtava vihreä kuppi
ranskalaiseen tapaan vaahto hivelee huuliani
kuin suutelisi minua unelmasilmäinen runoilija
siinä rakkaudessa
poltan suuni pehmeän karvas kitkerä
selkeä, lopussa pettymys
enää mauton kuohkea vaahto


Kirjoitin Soijamaitokahviromanssin Lahden Runomaratonin kirjoituskilpailuun, jonka teemana oli ruoka ja juoma. Aivan palkintosijoille ei tämä surkeasti päättynyt rakkaustarina yltänyt, mutta pääsi kuitenkin mukaan antologiaan. Sokeria viinissä -teos ilmestyy 1.11. Tarkempia tietoja Runomaratonin verkkosivuilta http://www.runomaraton.com/etusivu.

sokeria-viinissa_promo1_pieni.jpg

maanantai 13. lokakuuta 2014

Messueväät

Minulle jäi Frankfurtin kirjamessuilta käteen jotakin aivan muuta kuin uutuuskirjoja - niitä ei nimittäin myyty. Järjestäjä oli ohjeistanut näytteilleasettajia myymään kirjoja vasta sunnuntaina, minun paluukyytini Berliiniin taas lähti jo lauantaina iltapäivällä. Sen sijaan sain tilaisuuden tutustua pariin nuoreen, saksalaiseen runoilijalupauksen. Toivon kuulevani heistä vielä.

Eräs pettymyksen aihe oli, että ennakkotiedoista poiketen Johan Bargum ei lukenutkaan uudesta kirjastaan, hän vain kertoi siitä. Olisin halunnut kuulla, miltä hänen tekstinsä kuulostaa ruotsiksi, ja saksaksi myös. Kirja (Septembernovelle) kuitenkin herätti kiinnostukseni. En tiedä onko sitä suomennettu, mutta voin yhtä hyvin lukea sen saksaksi. Kunhan ensin löydän ihmisen, joka suostuu myymään sen minulle.

Asuttuani Saksassa 12 vuotta koin messujen kohokohdaksi sen, että Suomi-kanttiinissa oli tarjolla eräänlaista poronkäristystä ja pullollinen viileää Lapinkultaa. Nautin juomani suoraan pullonsuusta, ihan saksalaisten kanssaihmisten kiusaksi. Kunniallinen nainenhan ei täällä tee niin. Ai kun se maistui hyvältä, niin kuin myös ruoka (vaikkei kokki selvästi ollutkaan Lapin matkaajia).

Iltapäivällä tungos alkoi olla sitä luokkaa, että katsoin parhaaksi lähteä. Liukuportaiden päässä seisova järjestysmies karjui: "Älkää pysähtykö, kävelkää eteenpäin!" Ajattelin sanaa massahysteria. Puolisen tuntia harhailtuani löysin vaatteeni ja uloskäynnin. Hallin edessä partioi poliiseja luotiliivit yllään. Ehkäpä heitä oli varoitettu teräväsanaisista kirjailijoista.

Messujen paras anti oli epäilemättä messuhallien ulkopuolella: puolen tusinaa antikvariaattikauppiasta oli pystyttänyt kojunsa sisäänkäynnin eteen. Sen lisäksi, että heidän pöydissään oli tarjolla sekä klassikoita että melko uusia best seller -romaaneja, he myös myivät niitä. Ostin lopulta viisi kirjaa: Poikani sai tuliaisiksi lasten dekkarin ja mieheni Hans Falladan Ein Mann will nach oben, jonka olin kuullut aiemmin radiosta. Siinä on hyviä kuvauksia vanhasta Berliinistä. Lääkkeeksi kaikkiin sairauksiin valitsin Erich Kästnerin Runollisen kotiapteekin - hänhän on tunnetusti humoristisen lyriikan mestari. Syvällisempään lukemiseen löysin kokoelman Paul Celanin runoja. Ja sitten näin sen: Siddhartan! Hermann Hessen teksti teki minuun syvän vaikutuksen jo kuunnelmana, se on yksinkertaisesti teksti, johon koen tarvetta palata. Niinpä sitten lueskelin sitä jo bussissa, kunnes Thüringenin mäet saivat minut luopumaan lukemisesta.

Ehkä ei olekaan tarpeellista sännätä uutuuskirjojen perään, kun voi löytää vanhoja aarteita. Suosittelen kaikille kirjamessut väliin jättäneille käyntiä lähimmässä antikvariaatissa.

keskiviikko 8. lokakuuta 2014

Tuulihaukan matkassa

Sain eilen tiedon, että saksaksi kirjoittamani runo Sturmfalke on päässyt erään täkäläisen kustantamon antologiaan. Teoksen nimi on "Und alles nur, weil ich anders bin", ja siinä pohditaan ja ilmennetään erilaisuutta eri tekstilajien kautta. Minun Sturmfalkeni on yhdistelmä sanoista Sturm ´myrsky´ ja Turmfalke ´tuulihaukka´. Tällaisella linnulla on vapaus liitää ilmassa ja nähdä kaikkialle, mutta se on myös yksinäinen. Sen kynsiä ja nokkaa pelätään, siksi se jää usein joukon ulkopuolelle. Sturmfalke näyttää olevan myös hävittäjän nimi - siinä vapauden varjopuoli. Tarkkailija, joka hiljaisena kuuntelee muiden puhetta, ei tule nähdyksi eikä kuulluksi. Surullista - mutta se on tämän kirjan teema.

torstai 2. lokakuuta 2014

Esittelyssä runoilija Katrin Marie Merten

Haluan esitellä teille saksalaisen runoilijan Katrin Marie Mertenin. Hän syntyi 1982 Jenassa ja opiskeli Leipzigissa sosiaalipedagogiikkaa ja kirjallisuutta. Vuonna 2009 ilmestyi hänen debyyttikokoelmansa Salinenland, "Suolatarhamaa", ja syksyllä 2011 proosakokoelma Rückwärtslaufen, "Takaperinkävely". Merten työskentelee toimittajana ja tiedottajana nuorisotyön piirissä ja ohjaa kirjoituskursseja.

Seuraavassa hieman makusteltavaa: kaksi Mertenin runoa, jotka olen kääntänyt saksasta suomeen. Runot ovat kokoelmasta Salinenland, joka ilmestyi 2009 Lyrik Edition 2000 -kustantamon julkaisemana.




TÄÄLLÄ SANOTTU ON LAKI, ja aina ollut:
opittu rukous, puhe, pidetään
veitsien raapaisut lautasilla hiljaisina,
jalat liikkumatta pöydän alla, tikkusuorana
täällä on istuttava, se onnistuu, toki
kunnes: jokin putoaa, särkyy, särähtää,
joku ärähtää, lähtee, joku jää.

***


KUU RIIPPUI ALHAALLA tänä yönä
sirpiksi köyristyneenä ja hyvin kirkkaana.
Siinä olit sinä, siinä olin minä,
muuten ei ollut mitään. Ja oli
kuin taivas olisi ottanut
lumen värin, ei valkoista,
ei, kaikenvärisen, koko valon.

***

Runojen copyright Katrin Marie Merten