Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2014.

Kaktus

Repun hihnat ovat hiertäneet
hartiani kyyryyn.
Ei ollut reissumiehellä aikaa kertoa
mitä oli pakannut -
minulla on.
Ensin kaadan kupillisen.

Kiire. Kiri kiri! Maaliin
pitää juosta vaikka nappikenkä aukesi.
Maaliviiva on kangastus,
kuva facessa:
kuka leipoo hienoimmat piparit.
Älykkyyden mittelö
että huomaako mikä oli vitsi
ja mikä uutinen.
Ja ne naamat.
Tuollekaan en ole soittanut
moneen vuoteen.
Ei tosin sekään
ole soittanut minulle.

Saksalaisten joulukortteihin
pitää kirjoittaa muutakin
kuin wünscht se ja se.
Ajattelen runoa.

Syyllisyys.
Miksi minä olin pahoittanut
muiden mielen?
Vai olinko?
Ehkä he olivatkin itse pistäneet
sormensa kaktukseen.
Siihen jonka tapoin kastelemalla.

Lapseni on perinyt vihreät peukalot -
melkein tapoin hänet
kyynelilläni.
Vauvana hän huusi paljon.
Sitten hän otti kasvoni käsiinsä
ja kasteli sopivasti.
Kukin.

Putosin luistinradalle
ja täräytin pääni.
Siitä asti olen päästänyt ihmiset
viiltämään ihoani,
repimään sisälmykseni.
Pää kai turposi.
Dydyy ja lumi…

Runohavinaa

Tänään haluan esitellä teille nuoren runoilijalahjakkuuden, jonka tekstit havisuttavat Runometsän puita tavallista enemmän. Tapasin Ansgar Riedißerin Frankfurtin kirjamessuilla, jossa hän luki runojaan radiokanava Deutschlandfunkin lavalla. Kerrassaan sympaattinen esiintyjä! Vasta 15-vuotias nuori mies on jo ehtinyt voittaa useampia kirjoituskilpailuja ja saanut kutsuja kirjamessuille. Ansgar lähetti minulle muutaman runon, ja suomensin kokeeksi yhden.

Runossa paluu oraakkelin luota (rückfahrt vom orakel) minulle aiheutti päänvaivaa ilmaisu "verdichtetes blätterrauschen", joka toki tarkoittaa tiivistynyttä lehtien havinaa - mutta voisi olla myös runoiltua lehtien havinaa. Runohavinaa. Päätin pitäytyä ensimmäisessä merkityksessä, sillä se on sanan "verdichtet" perusmerkitys ja sopii runon muuhun sisältöön: puiden alla ollaan, eikä kirjastossa. Silti minua kiehtoo ajatus, että runon läsnäolon voi kokea vahvasti luonnossa - tai vaikkapa moottoritien taukopaikalla.


Runoja ruoan ystäville

Tänä aamuna (marraskuussa 2014), kun palasin kaupasta, pakettimies pysäytti minut ja antoi pienen paketin. Sokeria viinissä -antologia saapui Berliiniin. On mukavaa nähdä oma teksti painettuna, mutta aivan yhtä mukavaa on ottaa käteen tyylikkäästi suunniteltu kirja ja lukea kollegoiden upeita runoja.


Palasin Sokeria viinissä -antologiaan keväällä 2016. Päätin tutkailla tekstejä paremmalla ajalla, niin kuin aika nyt voisi joskus olla parempi kuin toinen. Aika on, mitä se on, katoavaa. Mutta runot säilyvät. Ja ne löytyvät uudelleen.

Kaikissa kokoelman runoissa on mukana makuelämys, tai ainakin lähettyvillä on jotakin syötäväksi tai juotavaksi kelpaavaa. Näistä saattaa muodostua hauskoja kaksoismerkityksiä, kuten Liisa Laineen runossa Eikä lakkaa. Lyhyt ja yksinkertainen, kauniisti värisevä runo, jossa luontokokemus on läsnä. Toinen suosikkini on Milla Koivun Paranee vanhetessaan, joka sijoittuu ihminen on viini -allegorian kehyksiin. Runon minä pyytää sinää määrittelemään minut kuin vi…

Kahviruno

Soijamaitokahviromanssi sateenvarjot pettävät luottamuksen ja kaipuu
etsin kimaltavista vesimolekyyleistä puuttuvaa valoa
ovea etsin vanhaa ja valkoista joka narahtaa
suljen silmät,
ilmassa luikertelee mokkakäärme se on
vasta paahdettu kirpeä tumma viettelevä
märät hiukset päätä myöten, nurkkapöytä
metallitakassa rätisee tuli, onnea tänään,
kahvaton valtava vihreä kuppi
ranskalaiseen tapaan vaahto hivelee huuliani
kuin suutelisi minua unelmasilmäinen runoilija
siinä rakkaudessa
poltan suuni pehmeän karvas kitkerä
selkeä, lopussa pettymys
enää mauton kuohkea vaahto


Kirjoitin Soijamaitokahviromanssin Lahden Runomaratonin kirjoituskilpailuun, jonka teemana oli ruoka ja juoma. Aivan palkintosijoille ei tämä surkeasti päättynyt rakkaustarina yltänyt, mutta pääsi kuitenkin mukaan antologiaan. Sokeria viinissä -teos ilmestyy 1.11. Tarkempia tietoja Runomaratonin verkkosivuilta http://www.runomaraton.com/etusivu.

Messueväät

Minulle jäi Frankfurtin kirjamessuilta käteen jotakin aivan muuta kuin uutuuskirjoja - niitä ei nimittäin myyty. Järjestäjä oli ohjeistanut näytteilleasettajia myymään kirjoja vasta sunnuntaina, minun paluukyytini Berliiniin taas lähti jo lauantaina iltapäivällä. Sen sijaan sain tilaisuuden tutustua pariin nuoreen, saksalaiseen runoilijalupauksen. Toivon kuulevani heistä vielä.

Eräs pettymyksen aihe oli, että ennakkotiedoista poiketen Johan Bargum ei lukenutkaan uudesta kirjastaan, hän vain kertoi siitä. Olisin halunnut kuulla, miltä hänen tekstinsä kuulostaa ruotsiksi, ja saksaksi myös. Kirja (Septembernovelle) kuitenkin herätti kiinnostukseni. En tiedä onko sitä suomennettu, mutta voin yhtä hyvin lukea sen saksaksi. Kunhan ensin löydän ihmisen, joka suostuu myymään sen minulle.

Asuttuani Saksassa 12 vuotta koin messujen kohokohdaksi sen, että Suomi-kanttiinissa oli tarjolla eräänlaista poronkäristystä ja pullollinen viileää Lapinkultaa. Nautin juomani suoraan pullonsuusta, ihan saks…

Tuulihaukan matkassa

Sain eilen tiedon, että saksaksi kirjoittamani runo Sturmfalke on päässyt erään täkäläisen kustantamon antologiaan. Teoksen nimi on "Und alles nur, weil ich anders bin", ja siinä pohditaan ja ilmennetään erilaisuutta eri tekstilajien kautta. Minun Sturmfalkeni on yhdistelmä sanoista Sturm ´myrsky´ ja Turmfalke ´tuulihaukka´. Tällaisella linnulla on vapaus liitää ilmassa ja nähdä kaikkialle, mutta se on myös yksinäinen. Sen kynsiä ja nokkaa pelätään, siksi se jää usein joukon ulkopuolelle. Sturmfalke näyttää olevan myös hävittäjän nimi - siinä vapauden varjopuoli. Tarkkailija, joka hiljaisena kuuntelee muiden puhetta, ei tule nähdyksi eikä kuulluksi. Surullista - mutta se on tämän kirjan teema.

Esittelyssä runoilija Katrin Marie Merten

Haluan esitellä teille saksalaisen runoilijan Katrin Marie Mertenin. Hän syntyi 1982 Jenassa ja opiskeli Leipzigissa sosiaalipedagogiikkaa ja kirjallisuutta. Vuonna 2009 ilmestyi hänen debyyttikokoelmansa Salinenland, "Suolatarhamaa", ja syksyllä 2011 proosakokoelma Rückwärtslaufen, "Takaperinkävely". Merten työskentelee toimittajana ja tiedottajana nuorisotyön piirissä ja ohjaa kirjoituskursseja.

Seuraavassa hieman makusteltavaa: kaksi Mertenin runoa, jotka olen kääntänyt saksasta suomeen. Runot ovat kokoelmasta Salinenland, joka ilmestyi 2009 Lyrik Edition 2000 -kustantamon julkaisemana.