tiistai 14. tammikuuta 2020

Mustin ja valkoisin koskettimin

Luin taannoin Panu Tuomen runokokoelman Sylviuksen uurre. Se on ilmestynyt WSOY:ltä jo 2012 ja löysi vihdoin tiensä minunkin pöydälleni.

runokokoelma_chopinin_elamasta

Takakansiteksti kertoo, että kirjailija "tutkii säveltäjä Frédéric Chopinin elämänvaiheita ja vangitsee musiikin muotoutumisen magian kuvitteellisten kuulohavaintojen päiväkirjaan". Luin kirjan aluksi näiden odotusten pohjalta - ja petyin. En kuullut runoissa paljoakaan kuvitteellisia kuulohavaintoja, eivätkä säkeet muodostaneet visuaalisesti pianon koskettimia, kuten olin kuvitellut, sillä Tuomi käyttää lyhyitä, yhden tai kahden sanan säkeitä, joista olisi voinut muodostaa pianon koskettimiston, mustaa valkoisella, mutta ilmeisesti hän ei halunnut tehdä niin.

Runokokoelma toimii kuitenkin hyvin Chopinin lyhyenä elämäkertana. Juuri Chopinin takia poiminkin sen käsiini eräiden kirjamessujen erään kauppiaan alelaarista. Sinänsä harmi, että runoutta myydään alelaarissa, niin kuin se olisi ylijäämärunoutta. Toisaalta tuon Suomen reissuiltani mielelläni useammankin kirjan Berliiniin, eikä budjetti salli kaiken ostamista normaalihintaan. Mutta sitten taas toisaalta, kyllä kaksi euroa on liian vähän tästä kirjasta. Toisella, kolmannella ja neljännellä lukemalla se nimittäin alkaa kuulostaa paremmalta.

Ehkä Sylviuksen Uurteen ongelma on siinä, että elämäkerta-aihe rajoittaa liiaksi runollista ilmaisua. Mielestäni se olisi kaivannut muutaman runon lisää, jotta tositapahtumien esittelyyn olisi tullut hieman väljyyttä. Enemmän kuin säveliä kuulen Tuomen runoissa puisten koskettimien kalketta:
 - - olin vihreä // neilikka // ennen aikojaan, // kappelien // anjovis, // en pahemmin // tullut // kaivanneeksi // Puolan // hökkelikyliä; - - (runosta 53). Kun koliseva rytmi vie paljon huomiota, saattaa lukija unohtaa tarkastella sanojen merkityksiä, ennen kaikkea niiden yhteyksiä toisiinsa, kun ne on näin katkottu moniksi säkeiksi. Säkeiden lyhyys tuo mieleen säveltäjän keuhkosairauden, mutta runoissa on kuitenkin sen verran väljyyttä, ettei lukija hengästy, vaan pikemminkin tahtoo vielä encoren.

Hienoimpia kohtia kokoelmassa on runojen minän, Chopinin, soittotyylivertailu aikalaiseensa Lisztiin: kyynärpäät // siis matalalla, // jotta sävelet // nousevat // korkeuksiin, // sen vihjeen // saatoin antaa, // ei niin kuin // komeljanttari // Liszt, tuo // ylimielinen // ystäväni ja // keimaileva // ukkonen, // joka aina // ikään kuin // romahti // pianon ylle; // - - tärkeintä // oli kuiskata // eikä louhia // mitään kallioon; // jos Lisztillä // oli taltta, // minulla oli // sivellin. (runosta 61)

Ainakin pianon soiton harrastaja saa tästä pari vinkkiä soittamiseensa. Voin hyvin kuvitella, että Lisztille muodostui ennen pitkää tenniskyynärpää.

Kokoelman lopussa on joitakuita selityksiä kirjassa esiintyvistä henkilöistä, sanoista ja numeroista. Otan uteliaana vastaan tiedon siitä, että runot on nimetty alkulukujen mukaan (ja säkeitä on sen mukainen määrä). Sitä en tiedä, mitä tekemistä alkuluvuilla on Chopinin tai pianonsoiton kanssa. Koetin kyllä laskeskella, mutten löytänyt näitä asioita yhdistävää systemaattista järjestelmää.

Kyllä Sylviuksen uurre kannattaa lukea. Kannattaa unohtaa takakannen esittämä näkökulma ja koettaa lähestyä runoja (tai oikeastaan yhtä pitkää runoa) sen sisällöstä käsin, silloin sieltä löytää pieniä hienoja juttuja, kuten vaikkapa mestaripianistin kommentin siihen, miksei nuoruuden rakkaussuhde toiminut:

ehkä ne // satiinilaahukset // olivat liian // raskaita // minulle, // kirjeissämme // vain tuuliruusut // ja viinikirvat // kukkivat, // olisin voinut // laulaa, jos // parveke olisi // sijainnut // serenadikorkeudella. 

Hymyilyttää. Kaikkea ne miehenpuolet selittelevätkin.

Kirjassa on muuten hienot kannet, varsinkin kun sen jättää yöpöydälle avonaisena alassuin. Graafikkona on toiminut Sami Saramäki. Kuvassa koskettimet irtoavat ja lähtevät omille teilleen, mikä kuvaa kokoelman sisältöä paremmin kuin takakansiteksti.

tuomi_sylviuksen_uurre

Tässä vielä kuuntelulinkki youtubeen: valssi Chopinin balettimusiikista Les Sylphides. Huomaathan, että siirryt linkistä blogin ulkopuolelle.


Mustin ja valkoisin koskettimin

Tietosuoja

Luet Runometsä-blogia omalla vastuullasi, jatkossa ilman ulkopuolisia mainoksia. Blogin lukeminen voi aiheuttaa riippuvuutta runouteen, musiikillisia värähdyksiä tai rakastumista näyttelijöihin.

Mitä tietojasi kerätään?

Blogi käyttää evästeitä eli keksejä. Jos et hyväksy niitä niin älä lue. Niillä kerätään ja tallennetaan tietoa siitä, montako kertaa sivua on luettu, mitä kautta sivulle on tultu (some, hakukoneet), millä käyttöjärjestelmillä sivua on katseltu ja mistä maista käsin sivua on luettu.

Mihin tietojasi käytetään?

Blogin ylläpitäjä Riikka Johanna Uhlig, asuinpaikka Berliini, Saksa, käyttää tietoja postauskohtaisen lukijamäärän selvittämiseen, jotta saa tietää, mitkä aiheet kiinnostavat lukijoita. Tiedot tallennetaan Blogspotin palvelimelle, josta vain blogin ylläpitäjä voi lukea niitä. Tietojasi ei käytetä markkinointiin eikä luovuteta kolmannelle osapuolelle. Lisätietoja: tativihreacrafts@gmail.com

Mainokset

Blogissa on käytössä AdSense-mainostila, jossa näkyy sinulle suunnattuja mainoksia. Runometsän ylläpitäjällä ja kirjoittajalla ei ole mainosten sisällön kanssa mitään tekemistä. Ylläpitäjä kumminkin saa yhden sentin rahaa, jos klikkaat mainosta. Jos klikkaat mainosta, voi mainoksen laatinut kauppias kerätä tietoja liikkumisestasi verkossa. Jos et klikkaa, niin ei voi. Tällöin Runometsä-blogin kirjoittaja ei saa senttiäkään bloggausharrastuksestaan (jolla jotkut kuulemma elättävät itsensä). Päätä sinä, miten toimit. Voit myös blokata tämänkaltaiset mainokset selaimesi asetuksissa.

Yhteisöliitännäiset

Sivua on mahdollista jakaa eteenpäin sosiaalisessa mediassa. Voit valita jakaa-toiminnon pudotusvalikosta Facebook, Twitter, Pinterest ja Google+ -vaihtoehdot. Huomaathan, että nämä palvelut saattavat kerätä ja tallentaa tietojasi. Sivun ylläpitäjällä ei ole tähän vaikutusta. Jos haluat kieltää tai rajoittaa tietojesi keräämistä ja/tai käsittelyä näiden yhteisöliitännäisten kohdalla, ole hyvä ja ota yhteys kuhunkin palveluntarjoajaan. Voit myös ottaa yhteyttä blogin ylläpitäjään ylläolevan sähköpostiosoitteen kautta, niin Runometsänhoitaja hankkii sinulle nopeasti tiedot näiden liitännäisten tarjoajien toimipisteiden osoitteista.

Youtube-videot

Runometsä-blogissa on toisinaan runo- ja musiikkivideoita, jotka on tallennettu youtuben palvelimelle blogin ulkopuolelle. Videoruudussa on tällöin merkintä Youtube. Jos katsot videon, sivu yhdistyy youtuben palvelimelle, ja saattaa olla, että Youtuben ohjelmisto kerää ja/tai tallentaa tietojasi. Tästä toiminnasta vastaa Youtube, jonka yhteystiedot blogin ylläpitäjä voi niin ikään hankkia sinulle, jos haluat kieltää tietojesi keräämisen ja/tai tallentamisen. Runometsä-blogiin ei kerätä tietoja tämänkaltaisesta, blogin ulkopuolisesta toiminnasta.

Runometsä ja Facebook

Runometsä-blogilla on myös oma Facebook-sivu. Jos haluat seurata sitä, tutustu Facebookin tietosuojakäytäntöön osoitteessa https://www.facebook.com/privacy/explanation. Löydät kulttuurimetsämme naamakirjasta kirjoittamalla hakukenttään runometsablogi. Blogger ja FB voivat vaihtaa keskenään tietoja, eli jos seuraat suoria linkkejä, ne seuraavat sinua. Voit myös vain lukea blogia ja jättää jakamistoiminnot käyttämättä.